Oijärven koe suoritettiin hyllyvän suon päällä, jonne muutama koira ja ohjaaja välillä upposi kaulaa myöten... Koe alkoi vesiohjauksella jonka välkeen tuli kaksoismarkkeeraus. Markkeeraukset heitettiin veneestä vesirajaan ja maalle toisen puolen rannalle. Ensimmäisen ylösoton jälkeen siirryttiin maaohjaukseen. Ohjauksen jälkeen otettiin toinen markkeerausriista ylös ns. muistitehtävänä. Viimeisenä oli haku parityöskentelynä.

Rosé tarvitsi vähän ohjausta markkeerauksen toisen pudotuksen eli ns. muistin noutamisessa, muuten kaikki kokeen osa-alueet menivät nappiin

Koeselostus

haku: hyväkestoinen tehokas haku
ohjattavuus: vaivattomasti selvittää tehtävät
paikallistamiskyky: selvittää tehtävän vähäisellä tuella
riistan käsittely: erinomainen kokonaisuus
yleisvaikutelma: korkealla tehokkuudella kokeen suorittanut koira jonka vähäinen tuki paikallistamistehtävässä ei heikennä erinomaisen suorituksen kokonaisuutta

Palkinto AVO 1

Viime hetken päätöksellä lähdettiin kohti e-p:tä ja Lapuan WT -treenejä ja koetta. Lauantaina Miso ja Pauliina kouluttivat ja sunnuntaina oli koepäivä.

Avoimen luokan koe alkoi kaksoismarkkeerauksella, joka näytti melko helpolta. Jos en olisi jännittänyt ja sössinyt niin tästä olisi varmasti tullut paremmat pisteet. Pieneksi puolustukseksi täytynee mainita että toimitsijan asekin temppuili, ja heittojen väli venyi aika pitkäksi. Töppejä tuli seuraavanlaisista asioista: menin koira irti rastipaikkaan -> pitää olla kiinni kunnes toisin sanotaan, viisoin heittäjiä niin että Rosé luuli että pitää lähteä noutoon -> onneksi istui salamana takaisin, lähetin koiran ilman lupaa noutoon... Damit saatiin ylös pienen työskentelyn jälkeen. Pisteitä 11.

Toinen tehtävä oli lähihaku. Koiran nähden hakualueella käyskenteli toimitsija ja ammuskeli maahan. Sitten koira lähetettiin alueelle. Tämän jälkeen siirryttiin kauemmaksi ja lähetettiin uudestaan. Tämä onnistui ihan hyvin. Turhaan vain käskytin meno matkalla Roséa eteen, eteen, kun olisi varmaan mennyt yhdelläkin käskyllä. Nyt pyörähti ympäri kysymään että mitä huutelet... Tästä pisteitä 17.

Kolmas rasti olikin sitten oikea jippo. Vastatuuleen (joka oli todella voimakas) oli viety ohjausdami, mutta ennen sitä piti ottaa ylös markkeeraus, joka tuli suurinpiirtein samaan linjaan pienen kummun taakse noin 20?m ennen ohjausdamia. No tällä tehtävällä Rosélla ei enää korvia tuntunut olevan päässä laisinkaan ja niinhän se luotti omaan vainuunsa ja toi ohjausdamin pois -> 0 pistettä.

Viimeinen rasti oli ykkösmarkkeeraus ojan yli. Pienen hakemisen jälkeen se löytyi helpohkosti. Pisteitä 15.

Yhteensä pisteitä kertyi 43/80. Ihan tyytyväinen olin päivään ja reissuun ylipäätään. Tietääpä taas millaisia asioita hioa ja jos sitä koejännitystä saisi itseltä vähän laskettua... Rosé toimi kivasti vaikka tulos nollille menikin ja sehän on pääasia.

kuva: Maisa Reinikka

Jessica Svanljung oli kouluttamassa OSN:n tokoilijoita 16.-17.5. Kurssilta sai kivaa vahvistusta sille miten itse kouluttaa tokoryhmiä; ajan tasalla ollaan... Hyviä vinkkejä ja motivaation kohotusta sai myös matkaan. Periaatteessa mitään uutta ja mullistavaa ei tullut, mutta kun sitä niin helposti unohtaa ne perusasiat ja kiirehtii eteenpäin:( Tunnistusnouto on ollut meillä kompastuskivi, mutta nyt kun aloin ihan alusta treenaamaan sitä niin pieni toivonkipinä syttyi, ehkä se sittenkin älyää...

Apukouluttaja Milja on myös ahkerasti osallistunut koirien kouluttamiseen. Kuvassa ylhäällä Milja seuraa Rosén kanssa flattien taipparitreenejä Mourungilla. Nova on tälle kesälle opetellut uimista. Tyyli on vielä vapaa, lähinnä kroolausta, mutta uskallus riittää jo pidemmillekin uinti matkoille. Riistan noutaminen sujuu sekin jo mallikkaasti. Mörköikä vaan on sen verran voimakkaasti pinnassa, että taidamme lykätä taipumusten näyttöä syksymmälle. 

Niin siinä sitten vaan kävi.

Mitäs siellä koekalenterissa olikaan? Ensimmäinen ajatus kun pentusia ei ultrassa näkynytkään... Harmittaahan se, varsinkin pennunostajien puolesta. Rosélla toki on vielä monta vuotta aikaa pentusia hommata. Ihan kiveen hakattua tämä pennuttomuus nyt ei vielä ole. Viikon päästä on uusinta ultra, ja se kertoo jo vähän varmemmin todellisen tilanteen. Katsotaan sitten uusiksi syksyllä tai ensi keväänä.

Koulutuksissakin ollaan oltu taas. Tällä kertaa Henri ja Novakin olivat mukana ja minä osallistuin Rosén kanssa. Carita oli kutsunut Ähtäriin  Hollannista Louisianna Noteborn-Schmitin, Dark Devotion -kennelistä. Koulutuksessa painotettiin tottelevaisuutta ja ohjattavuutta. Vapaata hakua hollantilaiset eivät paljoa harrasta ja Louisianna ei voinut käsittää miten tottelemattoman koiran kanssa voi ylipäätään metsästää... Noo-h onhan se vähän suurempaa siellä isossa maailmassa...

Rosé toimi hyvin. Ainoa asia mistä oli jotain sanottavaa oli palautusten yhteydessä tapahtuva hakeminen. En ole oikeastaan edes tunnistanut ongelmaan ennen kuin joku se sanoi ääneen. Näin tosiaan joskus tapahtuu ja alkuun Rosén palautukset olivat surkeita, ei ollenkaan tuttua suoraviivaista nopeaa toimintaa. Kyllähän Rosé laukaten palautti mutta ihmeesti haahuili ja selvästi tarkisti onko matkan varrella muuta noudettavaa. No nytpä tietää kiinnittää tähän huomiota.

Nova oli välillä vähän vallaton;) Mutta muuten meni ihan kivasti. (Louisiannalla itsellään on muuten Novan isän veli.) Hessu sai hyvin ohjeita ja otti jopa opikseen:) Minä yritin olla puuttumatta koulutukseen, vaan tulipa sitä muutama neuvo huikattua... Koulutus oli hyvä, ilmat mahtavat ja seura erinomaista, kiitos siis kaikille mukana olleille ja erityisesti Caritalle.

Mitäs muuta? Siinäpä sitä taisi ollakin... Ai niin Rosén sulho käväisi Oulaisten näyttelyssä ja sai ERIn! Hyvä Hessu!

Nyt on kennelnimi vahvistettu ja sopivasti laitettu alulle ensimmäiset Ruokorapseen tulevaisuuden toivot. Heinälatoromantiikan tuloksia voi sitten neljän viikon päästä käydä ultrassa ihmettelemässä. Toivotaan että tärppää!

Meidän neiti (2-v) pääsi ratsastamaan PoniM:llä. Milja totesi jo kotona että "kyllä uskallan jos on pieni heppa" ja pienihän se oli. Hauskaa oli, mutta ihan varma en ole kumpi oli enemmän haltioissaan äiti vai tytär... ...mutta kyllähän se meidän tytöstä ratsastaja tulee...;)
Kiitokset Kaijalle!

Koiriakin on treenailtu. Ensin kävin Rosén kanssa Ruovedellä Gunilla Weedenin opissa. Gunilla on Rosén isän kasvattaja ja tunnettu metsästyskultaisten kasvattaja ja kouluttaja ruotsista. Perjantaina päästiin osallistumaan rauhoittumiskurssille. Ideana ihan kiva, mutta toteutus oli aika räväkkä, toimii varmaan paremmin rauhallisemmassa ympäristössä. Koirat käännettiin makaamaan kyljelle ja määrätietoisesti painettiin aina takaisin maahan, jos ne yritti nousta ylös. Koiralle ei saanut antaa mitään käskyä, vaan sen piti lukea ohjaajan elekielestä, mitä siltä haluttiin. Rosélle juttu toimi ja pari kertaa se vaipui kunnolla uneen ja luotti siihen että minä hallitsen tilanteen. Monille koirille pieni halli ja toisten koirien läheisyys oli kyllä kova paikka ja ne tarvitsi melko voimakkaat pakotteet että pystyivät pötköttämään maassa.

Lauantaina ja sunnuntaina oltiin ihan vain kuunteluoppilaina. Kovasti Gunilla painotti, että koko hänen koulutusmetodi perustuu laumanjohtajuusajatukseen. Koira ei tee makupalojen eikä rankaisujen vuoksi töitä, vaan siksi koska johtaja käskee. Johtajuus tulee sisältä päin mutta sitä voi myös oppia. Mielikuvaharjoitteena oli ottaa samanlainen asento / asenne kuin englantilaisilla herrasmiehillä teetä juodessa. Onhan se aika ylevää;) Mielenkiintoinen koulutus ja paljon jäi mietittävää. Hyvänä lisänä koulutukseen olin vasta lukenut Ceasar Millanin Koirakuiskaajan. Kysyinkin Gunillalta tietääkö hän kyseistä kirjoittajaa ja Gunilla totesi, että hänellä on sama ajatusmaailma koirien kouluttamisesta kuin tällä amerikkalaisella ongelmakoirakouluttajalla!

Rosé pääsi mallioppilaaksi :)

Kuva: K. Jämsä 

Sitten seuraavana viikonloppuna suunnattiin Lapualle ja flattitreffeille. Milja, Rosé ja Evita vietiin mummolaan Kurikkaan ja Novan pääsi treenaamaan. Olihan se reppana ihmeissään kun ei ollut Roséa turvana ja kovasti piti harjoitella malttia ja lintujakin tungettiin suuhun ja pakotettiin pitämään :0)

Nyt pitäisi vaan ehtiä testata uusia oppeja. Onko mitään jäänyt päähän koirilla tai ohjaajilla... Vaan on tässä niitä riiuureissujakin tehtävä:)

Tässä tulokset joilla Rosé tuli valituksi:

ALO 1. 193p, KP
ALO 1. 192p, KP, luokkavoitto
AVO 1. 193p, KP, luokkavoitto

Milja täytti 2-vuotta 17.2. Synttäreitä juhlittiin kovasti ja välistä vieläkin lauletaan hyvää syntymäpäivää -laulua:)

Tänään mentiin koko perhe laskemaan mäkeä, siinä meni koirat sekä lapset samalla lailla... Hauskaa oli ja lumi pöllysi.

Säät sahaa laidasta laitaan, mutta enimmäkseen on pakkanen paukkunut parinkymmenen asteen tienoilla. Satoi tässä männäpäivänä tosin vettäkin!?

Nova on aloittanut ensimmäisen juoksunsa. Hyvin on suostunut pikkupöksyjä pitämään vaikka ne välillä löytyykin lattialta... Rosén juoksua kovasti jännitetään milloin alkaa. Pentukuume nousee...

Näyttelyissäkin pyörähdettiin. Nova jätettiin kotiin mutta autoon pakattiin Rosé ja Smart. Koko päivähän siinä touhussa vierähti ja kotiin oli tuomisina vain sininen nauha:( Vähäkö tylsää touhua ja tuomarikin oli ihan puusilmä ja sitä rataa... Noo-h olisi meillä mukavaakin kerrottavaa, mutta se on vielä salaista tietoa...

Milja kävi katsomassa Maisa-tätin Hemmi-heppaa. Vähän oli Hemmi Miljasta pelottava, mutta hetken tutusteltua Milja jo harjasikin Hemmiä. Iskälle riitti kotona kerrottavaa.

Eilen 31.10 satoi ensilumi ja sitä kertyikin reippaasti noin 10cm! Nova halusi kaiken aikaa ulos lumileikkeihin, Milja sen sijaan halusi vain isin syliin istumaan ja katsoi lumisia hanskojaan todeten "likaa"...

Koe- ja jahtikausi mahtaa meidän osalta olla ohi tältä vuodelta. Toko-kokeissa saavutettiin se mitä lähdettiin hakemaankin, eli koulutustunnukset TK1 ja TK2, hienolla ykkösrivillä ja 3 luokkavoitolla. 200 pistettä jäi saavuttamatta, mutta tyytyväinen olen Rosén suorituksiin. Bonuksena voitimme parhaan noutajan (alo) palkinnon osn:n kokeessa ja pääsimme osallistumaan joukkue SM:ään. Rosén tokoilusta avoimessa luokassa löytyy video kuvasivuilta. Pitäis enemmänkin kuvata koulutus ja koetilanteita, kerrankin näkee itse miten liikkeet menee. Olin ihan yllättynyt miten hyvin Rosé pitää kontaktia ja kuinka reippaalta sen toiminta näyttää;)

Jahtikausi meni aikalailla omasta edestään. Lintuja ei tuntunut olevan tai sitten liihottelivat liian kaukana. Toistakymmentä lintua Rosé pääsi noutamaan, ei mitään elämää suurempia jahtitilanteita. Kanalintuja Rosé nosti ihan mukavasti ylös ja kuvassakin komeilee pari riekkoa.  Nome-kokeisiin ei tänä vuonna edes suunniteltu osallistumista, vaan katse on suunnattu ensi kauteen. Koulutus ja kypsymisaste on luultavasti silloin kohdillaan, niin että niitä tuloksia pitäis alkaa tippumaan. Pentusuunnitelmat vain luultavasti tulevat sotkemaan sen verran koekautta, että suurin panostus on pistettävä peliin loppukaudesta. Toivotaan ettei tarvitse kovin monesti startata...;) Tavoitteena on tietenkin se ykkönen, mutta voi olla että tuloskin riittää, riippuu miten Rosé niiden pentujen jälken palautuu.

Pentusuunnitelmat on tosiaan tehty ja riiaamassakin käyty... Ihan näyttää sopivalta parilta. Työskentely ja oleminenkin on aika samantyylistä. Ja yhtä kauniin kullanvärisiä ovat molemmat... Kuvassa sulho Hessu eli Aquatricker.

Viimeisenä häppeninkinä tälle kaudelle oli Novan pentutreffit Ähtärissä Caritan luona. Kouluttajina toimivat Novan emän omistajat Kirsi ja Jan. Palautukset Novalla ovat vielä jokseenkin onnettomia ja uiminen ollaan jätety ensi vuoden opeteltaviin asioihin. Ohjaajan jännityksen kanssakin joutuu vielä tekemään töitä, mutta eiköhän ne taipparit tule ensi vuonna suoritettua...Viikonloppu meni lomatunnelmissa, Milja oli mummolassa hoidossa... Kiitos vielä Caritalle, Kirsille ja Janille mukavasta viikonlopusta, niin ja tietty mummollekin!

Nova alia Nona on Miljan suosikkikoira vaikka Rosé onkin inana... Evitaa, Eetaa, Milja komentaa "ussko!", mistä lie moista kuullut... Pupun, yläkuvassa, varastaminen on vihoviimeinen temppu minkä Nova voi Miljalle keksiä ja ihan kuin kuvasta olisi luettavissa jonkinlaista lepyttelyä... Riidat sovitaan kuitenkin nopeasti ja sitten taas pussaillaan ja halitaan...

...kunnes taas joutuu puuttumaan ipanoiden touhuihin...

Onneksi tätä hulinaa ei tarvitse kaiken aikaa olla silmä kovana vahtimassa. Viisauden päivinä keksimme rajata huushollimme kahtia, toinen puoli taloa on koirien käytössä ja toinen Miljan.

Sillä tavalla meidän lapsi koiraperheessä (tai koirat lapsiperheessä) toimii. Koirat otetaan välillä tuvan puolelle tai Milja pääsee rapsuttelemaan niitä aidan toiselle puolelle. Milja kun on mahdottoman kiinnostunut koirista eikä varmasti antaisi niille hetken rauhaa tai kunnioittaisi koirien päiväunia... Novaa Milja yrittää aina nostaa syliin ja Rosén päälle Milja kapuaa pomppimaan. Evita ei enää jaksa Miljan kotkotuksia vaan urahtaa heti, jos Milja uhkaa istua Evitan päälle, ulkona Evita kyllä mielellään kantaa Miljalle käpyjä yms. heitettäväksi... Koirista eniten luotan Novaan Miljan seurassa. Nova kylläkin pistää Miljalle kanpoihin, jos Milja kiskoo sitä hännästä tai muuta vastaavaa, mutta kisuaminen on sellaista pentujen puuhaa. Ja saahan niitä olla koko ajan kieltämässä ja vahtimassa... 

Perhe-elämän vastapainoksi on välillä kiva käydä harrastamassa, tällä viikolla kävin pitkästä aikaa ratsastamassa. Työporukalla päätettiin lähteä Paltamoon issikkavaellukselle. Olihan kivaa! Ja aivan ehdotonta oli se töltti, eihän siinä tosiaankaan tarvitse muuta kuin istua!

Syksyn myötä harrastaminen on vähän rauhoittunut. Tämän vuoden tavoitteet on saavutettu ja katse pitäisi jo suunnata ensi kauteen. Pientä motivaatiopulaa on ollut havaittavissa, siis ohjaajassa... Tänään käytiin koko perhen voimin treenaamassa markkeerauksia ja ihan kivasti Rosé suoriutui. Vielä kun ottaa huomioon kaikki häiriötekijät, kuten taaperon, joka heitteli vieressä palloja ja kohtalostaan järkyttyneen puuhun sidotun pennun, joka volisi ja tempoi minkä jaksoi...

Novallakin otettiin vähän kantamis- ja luovutusharjoituksia. Vielä se on kovin levoton dammyjen käsittelyssä, mutta palauttaa jo ihan mielellään. Nova on kasvanut kokoa ihan mahdottomasti, mutta siltikään sen häntä ei näytä yhtään sen suhteellisemmalta muuhun kroppaan verrattuna... Edelleen melko rauhallinen pentu, vaikka kaikennäköistä pikku tuhmuutta aina keksiikin mm. kenkien järsimistä jne.

Sorsamettillä Rosé on käynyt Henrin kanssa, mutta aika hiljaista on sillä saralla ollut. Muutamia noutoja on tullut ja yhden jo mätänemisen aloittaneen tavin Rosé nosti ylös kun käveltiin Jouttenlammen reunoja pitkin. Aloitukseen Rosé ei tänä vuonna päässyt kun hotspot iski yllättäen poskeen. Ovat Novan kanssa temunneet aika lailla tarhassa ja varmaan siinä saanut naarmuja ja likaa ihoon. Tulehdus meni kuitenkin ohi ihan kotikonstein, eli karvat pois ja dermacoolia aamuin illoin iholle.

Juoksukin alkoi sopivasti kun saatiin tokokokeet pois alta. Seuraavasta juoksusta olisi Rosé sitten tarkoitus astuttaa, eli noin maaliskuun puolivälissä. Pennut tulisivat sitten luovutusikäisiksi sopivasti heinäkuulle. No kiveen kirjoitettuja nämä juoksuaikataulut eivät todellakaan ole... Pentujensa isäksi Rosé on toivonut fiksua ja filmaattista kotikylänpoikaa, joka on lähtökohdiltaan samankaltaisista linjoista kuin Rosé. Rosé näkee myös samanlaiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet sulhasehdokkaassa isoksi plussaksi....  Mutta kaikki aikanaan... Tällä hetkellä innokkaana sulhasehdokkaana pörrää naapurin perhoskoira Mortti, jonka rohkeus ja ritarillisuus ei ainakaan vielä ole saanut Roséa vakuuttuneeksi...

Ja vettä tuli kuin Esterin saavista... Mutta koe meni hienosti, aavistuksen liikaa virittelin ja se näkyi pieninä harmittavina virheinä ja viittävaille virheinä, onneksi olin nopea istu-käskyissä... Tuomarina toimi Allan Aula.

paikalla olo: 9 (ennakoi istumaan nousua)
seuraaminen: 9 (edistää ja välillä irtoaa)
maahanmeno: 10
luoksetulo: 10
seisominen: 10
noutaminen: 10 (tässä oli kyllä vino palautusasento...)
estehyppy: 9 (kolautti takasin tullessa estettä)
kokonaisvaikutus: 10

AVO 1-tulos, 193p. KP, TK2. Tosi tyytyväinen tulokseen, sikälikin että arvostelulinja oli tiukentunut huomattavasti...

ONNEA EVITA!

T: KOTIVÄKI

Kesä on mennyt tiiviisti nomea treenaten ja toko jäänyt melko vähälle huomiolle. Toko-koe lähestyi ja oli pakko alkaa herättelemään tokoliikkeitä Rosén muistista. Hitaat maahanmenot ja istumiset olivat olleet näkyvissä jo viime kokeissa ja suunta oli vain hidastumaan päin. Tähän asti olen pelkästään palkannut ja vahvistanut positiivisesti liikkeitä, joten nyt ajattelin kokeilla jotain muuta. Rosén puolelta oli jo selvästi kyseessä niskurointia, joten päätin käyttää istu ja maahan liikkeissä pakotetta. Maahanmenoa tehostin työntämällä Roséa nopeasti hartioista alas ja istumisiin otin avuksi hihnan, jolla annoin nykäisyn istumisen tehostamiseksi. Koska Roséa ei tähän mennessä juurikaan ole tarvinnut ojentaa, pakotteet olivat melko keveitä. Silti Rosé kovasti loukkaantui saamastaan kohtelusta ja käyttäytyi niin kuin olisi selkäänsä saanut... Mietinkin jo että oliko vika tikki, mutta tilanne saatiin kuitenkin purettua nopeasti pois muiden liikkeiden positiivisella palkkaamisella. Seuraavana päivänä joudui vielä toistamaan tämän ja sitten oli yksi päivä välissä, ja olihan muuten maahanmenot ja istumiset nopeita....;-)  

Treenivire saatiin siis hyvälle mallille pari päivää ennen koetta ja se näkyi myös tuloksissa. Lisäksi sain viritettyä Rosén myös sopivasti juuri ennen kehään menoa. Tässä tulokset:

paikalla makaaminen: 10
seuraaminen: 9,5
maahanmeno: 10
luoksetulo: 8 (nytkähti liikkurin käskystä ja pysähtyminen meni vähän pitkäksi)
seisominen: 8 (kääntyi kun kävelin ohi palatessa, uusi virhe...)
noutaminen: 10
kauko-ohjaus: 9 (vois olla nopeampi ja vähän vajaat istumisasennot)
estehyppy: 9,5 (vino istuminen edessä)
kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä 185p. AVO 1.palkinto ja luokkavoitto! Tuomarina oli Piritta Pärssinen.

Maailman pohjoisin WT-koe (working test) pidettiin 12.7 Rantsilassa. WT-kokeet suoritetaan yleensä pelloilla mutta Rantsilassa koe tarvottiinkin läpi suolla... Riistan sijasta kokeessa käytetään dammyja ja ohjattavuus sekä markkeeraukset ovat keskeisiä tehtäviä, laajaa hakutyöskentelyä ei sen sijaan ole. Eli jos koira on hyvin ohjattavissa, wt:ssä menee hyvin ;-) 

Rantsilan koe alkoi pitkällä ohjauksella ja ykkösmarkkeerauksella. Tiesin heti, että Rosélla tulee olemaan suuria vaikeuksia ohjauksessa, mutta en arvannut sitä niin hankalaksi. Ensimmäisellä käskyllä Rosé lähti eteen päin, ja ehkä jos olisin ollut hiljaa se olisi voinut edetä enemmän, mutta kääntyi heti, kun kehotin uudestaan etenemään... Sitten siitä ei enää tullutkaan mitään. Lopulta sain sen etenemään tarpeeksi, mutta lähihakupillityksellä ei ollut mitään tehoa ja koira paineli dammyn ohi ja sitten takaisin, eli se siitä. Ei saatu enää suorittaa markkeerausta vaan 1. rastilta nolla pistettä, joten myös tulos 0. Saatiin kuitenkin jatkaa koetta, mikä tietenkin tehtiin. Päätarkoitushan oli tutustua kyseiseen koemuotoon. Nyt vaan ei enää tarvinnut jännittää!

2. rastilla oli lähihaku. Koira lähetettiin noin 30m (?) päässä olevalle alueelle, josta sen tuli löytää 2 dammya. Tähän tehtävään lähdin varmalla mielellä ja täydet 20 pistettä siitä tulikin! Rosé eteni suoraan alueelle, aloitti haun pillityksestä ja löysi samantien dammyt. Exelent!

3. rastilla oli kaksoismarkkeeraus. Lähetys tapahtui rinteestä alaspäin ja viistosti alas sivulle. Viimeksi heitetty dammy tippui veteen ja sen Rosé haki suoraviivaisesti. Toinen tuotti enemmän työtä ja dammy saatiin ylös ohjauksella. Rastilta yhteensä pisteitä 9. Aika vähänlaisesti mielestäni, mutta ota nyt näistä pisteytyksistä selvää...

4. rastilla oli taas ohjaus... Ei mennyt hyvin, mutta löytyihän se dammy sitten haulla... Pisteitä 5, paljon jos ajatellaan ed. rastin pisteitä... No eri tuomarit...?

Päivä oli ihan rattoisa, koe alkoi klo: 8.00 ja loppui joskus myöhään. Me poistuttiin paikalta avoimen luokan finaalin alettua 17.30. Lapsenvahti alkoi jo kyselemään perään...

Ensi vuonna varmaan osallistutaan uudemman kerran paremmilla eväillä.

Sitten tiistaina 15.7 lähdin Rosén kanssa Golden Ringin kesäleirille Virroille. Keskiviikko ja torstai meni Fontellin Susannan ja Ari-Pekan sekä Tolarin Merjan nome-opeissa. Kaikenlaista uutta ja erityisesti unohtunutta palautettiin taas muistiin. Eteenlähetykseen saatiin konkreettisinta oppia, miten sitä Rosén kanssa nyt lähdetään viemään ETEENpäin. Ja pilliopetuksessa pitänee palata taakse päin perusopetuksen äärelle, miksi se onkin niin vaikeaa edetä oikeaan tahtiin...  Eteen- ja veteen menoon motivoituja lähetyksiä ja sitten kun lähettää tyhjiin, niin heitetään dammy palkaksi eteen. Pitänee vain varoa, etten heitä Roséa dammylla päähän, hukkuu raukka vielä meikäläisen huonon heittotaidon seurauksena... Ja aina oltava varasuunnitelma jos koira epäonnistuu tehtävässä, eli esim. eteenlähetys muuttuu hauksi, pillitetään, koira pysähtyy katsomaan, palkka siitä eli heitetään dammy noudettavaksi. Hausta jos tulee tyhjänä takaisin, koira kiinni ja toinen koira hakuun tai käy itse alueella ja lähettää uudestaan. Pääperiaate kuitenkin se, että ei oteta koiraa tyhjänä luokse ja saman tien laiteta sitä suorittamaan uudestaan samaa tehtävää. Oppii näin vain liikaa tukeutumaan ohjaajan apuun ja tulemaan tyhjänä pois. Koulutusten jälkeen suunnattiin nokka takaisin Muhokselle ja päässä pyöri vaan ajatus että lisää treeniä, lisää treeniä... Pitäis vielä ehtiä treenata tokoakin, loppukuusta on nimittäin koe Oulussa...

TOKO 25.6 Kokkola
AVO 1, 177,5p

paikalla makaaminen 7,5 (kaksi maahan käskyä ja huono istumaan nousu)
seuraaminen taluttimetta 9
maahanmeno 9,5
luoksetulo 10
seisominen 10
noutaminen 9 (vino luovutusasento)
kauko-ohjaus 9 (kaksi istu käskyä alkuun)
estehyppy 7,5 (kaksi hyppy käskyä takaisin päin ja jotain vinoutta)
kokonaisvaikutus 10

NÄYTTELY 29.6 Haukipudas
H

Eritt. hyvän tyyp. ja kokoinen narttu. Kuono-osa voisi olla hieman täyteläisempi. Tasapurenta. Tummat silmät. Hyvä kaula ja luusto sekä käpälät. Melko kapea eturinta ja runko saisi olla paremmin kulm. niin edestä kuin takaa. Liikkuu hyvällä askeleella edestä hieman ahtaasti. Hyvä luonne.

FLATTILEIRI 25.-28.6 Himanka

Tokon ja näyttelyn välissä käväistiin leirillä saamassa nomeoppeja Tanskalaiskouluttajalta Johnny Henrikseniltä (Johnny omista koirista mainittakoon tämän hetken kuumanimi Holly Hunters Woody Guthrie). 

Treenit olivat lähinnä wt- / a-koe tyyppisiä. Rivissä seistiin siis noin 9 tuntia kahden päivän aikana... Rosé selvisi mallikkaasti avo-voi-luokan treeneistä, vaikka alkuun jännitinkin ovatko harjoitukset liian vaikeita. Ensimmäisen päivän aamutreeneissä olin vain itse niin kohmetuksissa, että yhteistyö meinasi vähän kärsiä, minkä huomasi erityisesti palautuksissa. Jouduin kutsumaan Roséa ja silti palautukset tulivat mutkan kautta. Jälkeen päin ajatellen ei mikään ihme; ensimmäistä kertaa riviin palautuksia ja ohjaaja kuin puupökkelö...
No iltapäiväksi puin enemmän vaatetta enkä enää miettinyt mitä kouluttaja mahtaa sanoa vaan toimin niin kuin harjoituksissa yleensäkin ja koirakin alkoi toimia tuttuun tyyliin. Rosé pysyi koko ajan rauhallisena ja tarkkaavaisena vaikka treenit olivatkin melko puuduttavia (ainakin ohjaajasta). Ainoastaan linjan taakse heitot, jolloin ohjaajat olivat koirien edessä, tahtoivat Rosélta jäädä markkeeraamatta. Paikka-käskyn toistoa ja kontaktin pitämistä ei olisi pitänyt painottaa niin paljoa, koska Rosé ei sitten irrottanut katsetta minusta vaikka kuulikin että takana heiteltiin dammyja. 
Johnny totesi useaan otteeseen "very good golden, only two years?" Myös Tanja Thorsen (toinen tanskalaiskouluttaja) oli ihastellut Rosén työskentelyä... Tanja koulutti penturyhmässä, missä Nova oli Henrin kanssa.

Treeneihin olin tyytyväinen ja tietenkin Roseen. Harvoin, jos koskaan tulee treenattua samantyylisesti. Treenit vaativat malttia ja silti koirien piti pysyä koko ajan hereillä, noutovuoro saatoi tulla koska vaan. Myös kuuliaisuus oli suuressa roolissa näissä harjoituksissa. Rosé pysyikin hyvin hallinnassa, ilman hihnaa koko ajan, vähän alkutreeneissä oli korvat lukossa pillitykselle lähihaussa ja muutenkin.

Novalla ja Henrillä oli harjoitukset menneet myös kivasti. Novalle riitti lyhennetyt aamupäivän koulutukset, jonka jälkeen se nukkui hyvin tyytyväisenä mökissä häkin sisällä...!

Rosélta löytyi mahan alta patti, joka kasvoi viikossa peukalonpään kokoisesta luumun kokoiseksi. Eläinlääkäri löysi taaempaa toisenkin patin, jota en ollut huomannut. Taaempi patti on enemmän sisällä päin ja suurinpiirtein saman kokoinen, jos ei isompikin. Patit ovat nisien kohdalla ja eläinlääkäri arvelikin heti, että kyseessä on maitorauhaskasvaimet. Rosélle varattiin seuraavalle viikolle leikkausaika. Fiilikset olivat aika alhaalla, miten näin nuorelle voi tulla jo kasvaimia...

Viikon aikana patit kuitenkin alkoivat pienentyä ja leikkaukseen mentäessä toinen patti oli enää sormen pään kokoinen. Leikkauslääkäri oli eri kuin patteja ensin tutkinut lääkäri ja hän sanoi heti, että olisi erittäin harvinaista, jos kyse olisi maitorauhaskasvaimista näin nuorella koiralla, Roséhan on vasta täyttänyt 2 vuotta. Myös pattien kutistuminen kertoo jotain muuta. Patteja tuli tutkimaan vielä toinenkin lääkäri, joka oli samaa mieltä. Sitä, mitä patit ovat, ei kumpikaan osannut sanoa. Tulehduksestakaan tuskin on kyse, koska mitään kipua ei pattien tutkiminen aiheuttanut. Niinpä päädyimme seuraamaan tilannetta ja viikon päästä on uusi kontrollikäynti. Ohutneulanäytettä ei otettu, koska siitä harvoin saadaan tarkkaa tietoa, solumäärä ei riitä varman diagnoosin antoon. Koepalan otto taas voi ärsyttää mahdollista kasvainta, joten sekään ei ole hyvä diagnosointikeino. Eli jos päädytään siihen, että kyseessä luultavimmin on kasvain suora leikkaus on paras tapa hoitaa asia pois. Toivotaan että Rosén patit häipyvät vähin äänin. Suunta pattien kohdalla on ainakin koko ajan ollut pienenemään päin.

Vielä ei uskalla huokaista helpotuksesta, vaikka uutta toivoa saatiinkin. Päästään kuitenkin rauhassa viettämään juhannusta E-P:lle. Pääsee koiratkin nauttimaan mökkeilystä ja mikä tärkeintä, rajattomasta vapaudesta läträtä rantavedessä punkkien keskellä...  

Hauskaa Jussia kaikille!

Vähän karvastelee kun tähän asti on mennyt loistavasti ja nyt vain ihan kivasti... Tulee vaan mieleen, että mikä on entinen optimisti... Kyllähän joku voisi päätään pyöritellä, meikäläisen "masennuksen" suhteen, eli kait sitä on pakko ryhdistäytyä, mutta kerrottakoon nyt sitten muillekin mistä kiikastaa.

Keskiviikkona 4.6 käytiin Akuutissa, Nova rokotuksilla ja Rosé silmätarkastuksessa. Novakin oli kuin vanhatekijä el.lääkärissä, piti herätellä kun oltiin kotiin lähdössä... Rosélla todettiin muutama ylimääräinen ripsi, onneksi hyvin pieniä ja el. Kaisa totesikin, että kaikissa kuvauksissa niitä ei pakosta edes ole näkyvissä. No lievä distichiasis tuli diagnoosiksi (ent. cilia aberranta). Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että koiralla kasvaa ripsiä silmää kohden ja ne voivat aiheuttaa silmien vuotamista ja ärtymistä. Vika voidaan hoitaa leikkaamalla ylimääräiset ripset pois. Rosélla silmät eivät kuitenkaan ole oireilleet millään lailla. Kultaisilla ei pitäisi tätä vikaa olla paljoakaan, mikä on jalostusta ajatellen hyvä. Jos Rosé joskus astutetaan, niin sulholla ei tätä vikaa saisi olla. Mutta tärkeintä kuitenkin on että Rosélla EI ollut HC-, PRA- tai RD-sairautta, mitkä sulkevat koiran jalostuskäytöstä ja muutenkin ovat vakavia sairauksia.

No sitten lauantaina 7.6 oli pitkään odotettu SM-toko Äimänraution raviradalla Oulussa. Ja suurin pettymys kulminoituu tähän... Saatiin vain 171,33 pistettä, eli huonoimmat pisteet, mitä alokasluokasta ollaan saatu ja tavoitteena oli tietenkin kruunata alokasluokka yli 190 pisteellä... Alku meni jo heti pieleen, kun paikalla makuussa jouduin antamaan toisen maahan käskyn ja tästä -2p. Maahan meno oli meidän kompastuskivi myös liikkestä, eli Rosé jäi seisomaan. Tietty taas saa syyttää itseä, kun olen varmistellut näitä liikkeitä vartaloavuin ja nyt päätin jättää ne käyttämättä... Mitä parin pisteen menetys olis ollut nollatulokseen verrattuna... No tässä pisteet:

luoksepäästävyys: 10
paikalla makaaminen: 8
seuraaminen kytkettynä: 9
seuraaminen taluttimetta: 10
maahanmeno: 0
luoksetulo: 10
seisominen: 10
estehyppy: 10
kokonaisvaikutus: 9,33 (9,9,10)

Joukkueena OSN sijoittui 29.-sijalle.:
Oulun Seudun Noutajakoirayhdistys ry
Goldgingers Red Hot Pepper(ALO) - 171.33
Toffedreams Summit(ALO) - 153.0
Zebulons Windy Peg(ALO) - 187.83
Adventurer's Blanc De Blancs(EVL) - 167.0

Hännänhuippuna on sunnuntain 8.6 näyttely Kemissä. Rosé sai EH:n, mikä nyt ei tietenkään Kajaanissa saadun ERI:n rinnalla paljon lämmittänyt... Arvostelu oli ihan hyvä, että olis kai se nyt erin voinut antaa, urputi, urputi...
" Hyvin liikkuva ja hyvässä kontaktissa esitetty. Sopivan kokoinen. Ilmeikäs pää, pitkä kaula. Olkavarret saisivat olla viistommat. Hyvä runko, kaunis väritys, käyttäytyy hyvin."

Viikonloppu oli kylmä, ja sihteerin hommissa sai palella, mutta siitä huolimatta käräytin naamani auringossa... 

Päivitystä olisi tulossa kotisivuille, mutta dna:lla tökkii pahemman kerran... No ei auta kuin odotella että yhteydet alkavat pelaamaan. Rosé käväisi viikonloppuna mejässä,  metsään meni! Kolme hukkaa ja 0-tulos. Loppukaneetti arvostelussa oli kuitenkin lohduttava: " Koira osoittaa osaavansa jäljestää, mutta tarvitsee vielä harjoitusta jäljestysvarmuuden lisäämiseen." No koiran (mejä) ohjaajalle aiheellinen näpäytys...

Tokossa on nyt ollut vähän treenitaukoa, sen verran voimakas flunssa-aalto pyyhkäissyt meikäläisen ylitse. Lähes koko toukokuu mennyt sairastellessa, ensin Milja ja sitten minä. No tauko voi tehdä ihan terääkin. Helposti olis tullut hinkattua liikaa SM-kokeisiin, ja ehtiihän sitä vieläkin...

Puolikuntoisena istuin viikonlopun kasvattajan peruskurssilla. Kurssi oli hyvä ja läpi pääsin. Kertaus oli ihan paikallaan vaikka mitään uutta ei varsinaisesti tullutkaan. Nyt vain pitäis päättää se kennelnimi!

Nova kasvaa ja voi hyvin. Ihana pentu!

Pentu tuli taloon 5.5 maanantaina, vähän niin kuin synttärilahjaksi, vaikka isännän koiraksi hankittiinkin. Tuli nimittäin täytettyä pyöreitä vuosia 5. päivä, 30-vee... Vaan eipä pääsen vanha kangistumaan kun lasten kanssa päivät leikkii ;-) Nova on tässä viikon aikana osoittautunut suhteellisen rauhalliseksi ja hyvä hermoiseksi pennuksi. Sitä ei paljon Miljan remuaminen häiritse kun väsyttää, pentu nukkua pojottaa kaikesta taustahulinasta huolimatta. Laukauksensietokin tuli testattua vähän varkain, kunnossa on... Evita ja Rosé ovat saaneet olla rauhassa muutaman murahduksen voimin. Rosé tosin on alkanut mielellään leikkimäänkin pennun kanssa kuten alta huomaa, vai huomaako? Hauskaa niillä on, ihan tosi!

                                                       kuva: Tanja Tenhonen

Päästiin taas pitkästä aikaa tokoilemaan eikä tulos ollut yhtään hullumpi! Saatiin 1-tulos, 192 pistettä, kp ja luokkavoitto. Lisäksi Rosé palkittiin kokeen alokasluokan parhaana noutajana. Seuraava koitos onkin sitten kesäkuussa SM:ssä OSN:n joukkueessa. Tavoitteena tietenkin kirkastaa kaikki ysit kympeiksi... Ja siirtyä avoimeen. Eli fiilataan ja höylätään...

Tässä vielä pisteet:
luoksepäästävyys 10
paikalla makaaminen 10
seuraaminen kytkettynä 9½
seuraaminen taluttimetta 9
maahanmeno 9  lisä käsky vartalolla istumaan nousussa
luoksetulo 10
seisominen 9½  jotain rintamasuunnasta?
estehyppy 10
kokonaisvaikutus 10

Rosé aloitti hienosti näyttelykoirauransa ERI:llä! On se niin fiini ;-)

Evita sai tuttuun tyyliin EH.

Eipä sillä näytä niin olevan merkitystä millainen sukutaulu on. Rosé puoliksi käyttis ja Evitalla muotovalioita pilvin pimein suvussa...
Mutta vaikka jäähorkassa törötettiin näyttelyalueella niin kyllä se pieni kärpänen pääsi puremaan ja täytyy varmaan pitää koirat trimmissä... Uusi föönikin pitänee ostaa, entinen kun ylikuumeni ja hajosi moisesta turkkien puhaltamisesta! Rosen arvostelu löytyy hänen omalta sivultaan.

Olemme jo pitkään odotelleet uutta perheen jäsentä ja nyt on liuta pieniä mustia flattipentuja syntynyt Batzi's-kenneliin. Emänä on Sonja (Batzi's Glowing Amber) ja isänä Sam (Trioaks Favour). Linkeistä näet vanhempien kuvat. Laittelen pennuista kuvia sitten kun ollaan käyty niitä katsomaan :-)

 

Kyllä on mukava asua täällä pohjoisessa, varsinkin näin talvella. Lunta on viime päivinä satanut ihan kiitettävästi ja koirilla on hauskaa! Sääliksi käy etelän hetelmiä kun siellä loskassa tarpovat... Toivotaan että saadaan viime hetken hangille karistettua myös tuskastuttavan tiukassa olevat liikakilot. Eikä pieni kunnon kohotuskaan olisi pahitteeksi.

Aurinkoista kevättä!

Sunnuntaina 17.2 vietettiin Miljan 1-vuotis synttäreitä! Päivänsankarin riemu oli rajatonta ja Milja nautti päivästään kaikella yksivuotiaan innollaan ;-)

Viikonloppuun mahtui myös koiratapahtumia.  

Rosén kanssa kävimme lauantaina Match Showssa ja menestys oli vailla vertaa ;-) Rosé oli kaunein isojen aikuisten sarjassa! Kyllä oltiin Rosén kanssa polleita... 

Nyt on selvitelty alku vuoden kokeet kotinurkilla ja tarkoitus olisi osallistua ainakin tokoon ja mejään. Nome on vielä vähän kysymysmerkkinä, kun ei olla tarpeeksi ehditty treenata.

Tavoitteeksi tälle vuodelle voisi asettaa tokosta TK2:n ja osallistumisen SM:iin. Mejästä kaksi AVO 1-tulosta. Näyttelyissäkin pitäisi pyörähtää. Ja itselle tavoitteeksi keksiä viimeinkin se kennelnimi! 

Kalenteri näyttäisi tältä:

29.3 TOKO, Haukipudas
26.4 TOKO, Oulu
3.5 TOKO, Oulu
24.-25.5 Kasvattajan peruskurssi
25.5 MEJÄ, Muhos
31.5, 1.6 NOME, Oijärvi
7.6 SM-TOKO, Oulu
15.6 MEJÄ, Rantsila
21.6 MEJÄ, Pudasjärvi ?
26.6-29.6 Flattileiri, Himanka
12.7 WT, Rantsila
13.7 näyttelyt, Oulu
27.7 MEJÄ, Liminka
30.7 TOKO, Oulu

Eikähän alkuvuosi saada jotenkin kulumaan ;-)

Ensimmäinen tokostartti on nyt sitten vihdoin ja viimein takanapäin! Täytyy tunnustaa, että melkoiset paineet olin itselleni kasannut ensimmäistä koetta ajatellen, lähes samaa pakonomaisuutta kuin "taipparit ensimmäisellä läpi" ajatusmaailmassa... No ihan kylmiltään ei siis kokeeseen lähdetty ja vaivannäkö palkittiin 1. tuloksella pistemäärällä 193 ja kunniapalkinnolla ;-) Sijoitus oli 2/11.

Keskiviikkona siis ajeltiin Kannukseen ja saavuttaessa koepaikalle se iski, kisajännitys... Ihme ettei Rosé enempää reagoinut mun jännittämiseen vaikka pulssi löi niin lujaa, että sen olisi voinut kuulla. Käskytkin annoin eri oktaavista kuin normaalisti... No ihmettelihän se Rosékin vähän kun ei hallissa haissut hevosen kakka ja matotkin oli laitettu lattialle! Tosi hieno halli kannuslaisilla käytössään!

Muuten Rosé toimi koulutustasonsa mukaan, ongelmia lähinnä seuraamisen intensiivisyydessä, mutta paikalla olossa sen käyttäytyminen sai tuskan hien nousemaan pintaan. Paikalla olo on aina ollut varmaa ja rauhallista, niin nyt se kiemurteli nahoissaan ja siirteli tassujaan! Onneksi oltiin alokasluokassa, eikä tästä levottomuudesta vielä rokotettu. Aina joku liike pääsee yllättämään. Mutta liikkeestä seisomisesta tuli 10 ja sitähän me ollaan hinkattu!

Tässä vielä pisteet:
luoksepäästävyys 10
paikalla makaaminen 10
seuraaminen kytkettynä 9½
seuraaminen taluttimetta 9
maahanmeno 9½
luoksetulo 10
seisominen 10
estehyppy 9½ (nuuski estettä)
kokonaisvaikutus 10

Joulun taika ja ihmemaa!

Miljan ensimmäinen Joulun vietto sujui iloisesti. Aattona ihmeteltiin joulukuusta ja revittiin haltioituneena paketteja auki :) Uudet lelut ovat TOSI ihania... Pitkästä aikaa Joulu tuntuu Joululta!

Just kun ehdin luulla, että liikkeestä seisominen vihdoin ja viimein on varmalla pohjalla niin palattiin takaisin alkuruutuun... Maahan menossa oli vähän hitautta, jota alettiin hiomaan ja saatiinkin hienot nopeat maahanmenot taas toimimaan. Valitettavasti vain seisomisen kustannuksella;( Jostain syystä Rosén kovalevyltä on taas kadonnut seis-käskyn muistijälki! AARGH! Tätä liikettä me ollaan hinkattu ja hinkattu, mistä ihmeestä voi olla kyse? Rosé menee siis salamana maahan myös seis-käskystä...

Muuten alo-luokan liikkeet on aika hyvin hanskassa. Ainoastaan hypyssä on myös pientä epävarmuutta seisomaan jäännin kanssa. Luoksetulossa eteen istuminen alkaa olla varmaa (suoraa), paikalla makuussa ei ole ikinä ollut ongelmia (toki niitä ehtii vielä tulla...) ja seuraaminen on alokasluokkaan passelia, siinähän muuten on aina jotain hiottavaa... Siinäkös ne kaikki liikkeet nyt sitten jo olikin? Tosi virkistävää pitkästä aikaa treenailla tokoa ihan tosissaan. Viimeisestä kehässä pyörähtämisestä onkin aikaa jo 4,5 vuotta! Vähän on säännöt siitä muuttuneet ja varmaan koirien tasokin. Ensimmäisen kerran tokokokeissa olen tainnut käydä 15 vuotta sitten!

Nyt ollaan vähän hengähdetty noutohommista ja keskitytty lenkkeilyyn ja tokon treenaamiseen. Välillä pitää muistin virkistämiseksi toki ottaa muutamia markkeerauksia ja linjoja... Maneesilla käydään pari kertaa viikossa tokoilemassa ja tavoitteena on tammikuussa tehdä debyytti esiintyminen tokoareenoilla. Uusia treenikavereita ollaan saatu kovasti. Rosélla on kyllä ollut vähän sulattelemista innokkaissa ihailijoissa...terkkuja Päivärinteen kunkulle... Mutta kun äippä sanoo ettei tässä nyt auta, niin ei siinä sitten auta...

Rosésta on paljon mukavempaa leikkiä toisten kivojen tyttökoirien kanssa... Rosésta ja Sellasta (kuva yllä) on tullutkin ihan bestiksiä. Houkuttelipa Sella Rosén karkuteillekin yks kaunis päivä jättämällä tassumerkit meidän pihalle. Niitä pitkin Rosé sitten juoksi Sellan kiinni ja kävi lenkillä. Sai siinä sitten Roséa huudella...

Saran ja Rosén leikit on nyt pitänyt pistää vähäksi aikaa pannaan, kun tytöillä tahtoo meno villiintyä aina ihan mahdottomaksi. Vuosi sitten Rosén poskeen ärtyi hotspot taistelun tiimoilta ja nyt on taas sama juttu. Onneksi huomattiin rupi ajoissa, joten siitä ei vielä ole päässyt mitään kovin ikävää syntymään. Harmillinen juttu, tytöt kun tykkää niin remuta toistensa seurassa :(

Milja askarteli isänpäiväkortit yhdessä äidin kanssa ja sen kyllä huomasi! Vaan saihan isi ja ukki hienot kortit! Milja on viimeisen kuukauden aikana oppinut hurjasti uusia temppuja kuten istumaan ja seisomaan nousemisen ja ryömimisen. Muutamia konttausaskeleitakin on jo otettu. Tyttö kasvaa ja kehittyy niin että suhina käy.

Metso 4,5kg.

Evita ja Henkka (Kaakinen) saivat kauden ehdottomasti komeimman saaliin. Ei hullummin "aloittelijalta" ja veteraanilta... 

Jahtikausi alkaa meidän kohdalta olla lopuillaan. Ahkerasti Rosé ja Hessu ovatkin olleet mettillä ja saaliina on liki 25 tipua, pääosin heinäsorsia ja jokunen teerikin, ja muutama onneton jäniskin on sattunut ampumaetäisyydelle! Isäntä on ylpeänä pullistellut reissujen jälkeen, miten hienosti koira on toiminut ;-) Kuulemma kuin vanhatekijä vaikka ensimmäistä kautta mukana mettillä. Lintuja on välillä tullut vaikka ei ole ammuttukaan ja haavakotkin on hoideltu talteen vaikka sukeltamalla.

Pari kertaa Evita on päässyt tuuramaan Roséa ja onhan vanha rouva ollut innoissaan! Mikä onkin se ainoa ja kattavaa laatua oleva ongelma Evitan kanssa... No linnut on kuitenkin saatu käteen asti!
Vielä on pari viikkoa metsäkanalintujahtia jäljellä, sorsastukset on nyt sorsastettu. Viimeisellä merenranta reissulla Rosé nimittäin palellutti häntänsä ja "mami" sanoi että nyt stoppia!

Kaiken kaikkiaan antoisa ja opettavainen syksy meidän Rosélla :)