Maailman pohjoisin WT-koe (working test) pidettiin 12.7 Rantsilassa. WT-kokeet suoritetaan yleensä pelloilla mutta Rantsilassa koe tarvottiinkin läpi suolla... Riistan sijasta kokeessa käytetään dammyja ja ohjattavuus sekä markkeeraukset ovat keskeisiä tehtäviä, laajaa hakutyöskentelyä ei sen sijaan ole. Eli jos koira on hyvin ohjattavissa, wt:ssä menee hyvin ;-) 

Rantsilan koe alkoi pitkällä ohjauksella ja ykkösmarkkeerauksella. Tiesin heti, että Rosélla tulee olemaan suuria vaikeuksia ohjauksessa, mutta en arvannut sitä niin hankalaksi. Ensimmäisellä käskyllä Rosé lähti eteen päin, ja ehkä jos olisin ollut hiljaa se olisi voinut edetä enemmän, mutta kääntyi heti, kun kehotin uudestaan etenemään... Sitten siitä ei enää tullutkaan mitään. Lopulta sain sen etenemään tarpeeksi, mutta lähihakupillityksellä ei ollut mitään tehoa ja koira paineli dammyn ohi ja sitten takaisin, eli se siitä. Ei saatu enää suorittaa markkeerausta vaan 1. rastilta nolla pistettä, joten myös tulos 0. Saatiin kuitenkin jatkaa koetta, mikä tietenkin tehtiin. Päätarkoitushan oli tutustua kyseiseen koemuotoon. Nyt vaan ei enää tarvinnut jännittää!

2. rastilla oli lähihaku. Koira lähetettiin noin 30m (?) päässä olevalle alueelle, josta sen tuli löytää 2 dammya. Tähän tehtävään lähdin varmalla mielellä ja täydet 20 pistettä siitä tulikin! Rosé eteni suoraan alueelle, aloitti haun pillityksestä ja löysi samantien dammyt. Exelent!

3. rastilla oli kaksoismarkkeeraus. Lähetys tapahtui rinteestä alaspäin ja viistosti alas sivulle. Viimeksi heitetty dammy tippui veteen ja sen Rosé haki suoraviivaisesti. Toinen tuotti enemmän työtä ja dammy saatiin ylös ohjauksella. Rastilta yhteensä pisteitä 9. Aika vähänlaisesti mielestäni, mutta ota nyt näistä pisteytyksistä selvää...

4. rastilla oli taas ohjaus... Ei mennyt hyvin, mutta löytyihän se dammy sitten haulla... Pisteitä 5, paljon jos ajatellaan ed. rastin pisteitä... No eri tuomarit...?

Päivä oli ihan rattoisa, koe alkoi klo: 8.00 ja loppui joskus myöhään. Me poistuttiin paikalta avoimen luokan finaalin alettua 17.30. Lapsenvahti alkoi jo kyselemään perään...

Ensi vuonna varmaan osallistutaan uudemman kerran paremmilla eväillä.

Sitten tiistaina 15.7 lähdin Rosén kanssa Golden Ringin kesäleirille Virroille. Keskiviikko ja torstai meni Fontellin Susannan ja Ari-Pekan sekä Tolarin Merjan nome-opeissa. Kaikenlaista uutta ja erityisesti unohtunutta palautettiin taas muistiin. Eteenlähetykseen saatiin konkreettisinta oppia, miten sitä Rosén kanssa nyt lähdetään viemään ETEENpäin. Ja pilliopetuksessa pitänee palata taakse päin perusopetuksen äärelle, miksi se onkin niin vaikeaa edetä oikeaan tahtiin...  Eteen- ja veteen menoon motivoituja lähetyksiä ja sitten kun lähettää tyhjiin, niin heitetään dammy palkaksi eteen. Pitänee vain varoa, etten heitä Roséa dammylla päähän, hukkuu raukka vielä meikäläisen huonon heittotaidon seurauksena... Ja aina oltava varasuunnitelma jos koira epäonnistuu tehtävässä, eli esim. eteenlähetys muuttuu hauksi, pillitetään, koira pysähtyy katsomaan, palkka siitä eli heitetään dammy noudettavaksi. Hausta jos tulee tyhjänä takaisin, koira kiinni ja toinen koira hakuun tai käy itse alueella ja lähettää uudestaan. Pääperiaate kuitenkin se, että ei oteta koiraa tyhjänä luokse ja saman tien laiteta sitä suorittamaan uudestaan samaa tehtävää. Oppii näin vain liikaa tukeutumaan ohjaajan apuun ja tulemaan tyhjänä pois. Koulutusten jälkeen suunnattiin nokka takaisin Muhokselle ja päässä pyöri vaan ajatus että lisää treeniä, lisää treeniä... Pitäis vielä ehtiä treenata tokoakin, loppukuusta on nimittäin koe Oulussa...