Lauantain koe käytiin aurinkoisessa ja helteisessä säässä. Positiivisena yllätyksenä oli hyttysten puuttuminen lähes kokonaan, paarmoja oli tosin sitäkin enempi ja nähtiin koepaikalla kyykäärmekin, hyi! Koe alkoi vähän epävarmoissa merkeissä, osallistujille kun ei liiemmälti informaatiota kokeen kulusta kerrottu...

Avoimen luokan koe alkoi kaksoismarkkeerauksella. Koiran kanssa käveltiin ampujan perässä ja sitten lähetettiin noutoihin. Rosélle ihan helppo nakki. Pisteitä saatiin 17. Toinen palautus venähti kun Rosé kiersi laajalla kaarella mun ohi takakautta sivulle, ja taas sai ohjaaja ihmetellä että mitäs tämä nyt on!?

Seuraavalla rastilla oli ohjattua hakua, missä itse käskytin liikaa (?) ja huonosti ja Rosé meni aika epävarmaksi. Ensimmäisen dammyn jälkeen otettiin maaohjaus ja sitten vielä hausta yksi dammy pois. En ollut todellakaan tyytyväinen tähän suoritukseen mutta dammyt tuli kuitenkin ylös, pisteitä 11.

Kolmantena oli vesiohjaus. Meille aivan liian vaikea. Alku oli matalaa vettä jossa paljon heinätuppaita ja hajuja alokasluokan tehtävistä. En saanut Roséa matalikosta etenemään syvempään veteen ja kohti pengertä missä dammy olisi ollut. Tästä nolla.

Neljäntenä rastina oli ykkösmarkkeeraus veteen. Tämän Rosé suoritti varmasti, tosin kauneusvirheinä valitsi rannasta paremman paikan mennä veteen ja nousta ylös, ei siis ihan suoraviivaista. Pisteitä 17.

Tulos ohjauksen epäonnistumisen vuoksi siis 0. Kotimatkalla piti käydä pitämässä Tyrnävän montulla vielä ohjaussulkeiset. Kyllä meni pillittämiseksi ja savu nousi ohjaajan korvista, voiko olla totta ettei se älyä! No alkoihan se yhteisymmärrys löytyä...

Sunnuntain koe alkoi heti sen verran vaikealla tehtävällä että siinä onnistuminen olisi riittänyt meille sillä erää. Ensin tuli veneestä markkeerausheitto joka otettiin ylös, tässä ei mitään ongelmaan. Markkeerauksen jälkeen ohjaus veneen toiselle puolelle. Vesistöt ei Rantsilan suolla todellakaan olleet mitään avovesiä vaan monenmoisia tuppaita ja mutapengereitä oli vähän väliä. Rosé lähti kaartamaan kohti aikaisempaa markkeerauspaikkaa ja annoin sen uida lällykköön saakka ennen kuin aloin kääntämään. Tässä taas näkyi miten kesken meillä on ensinnäkin suora linja ja sivusuunnat eli itse asiassa koko ohjaus... No pitkällisen komentamisen jälkeen sain kuin sainkin Rosén menemään oikeaan suuntaan ja saatiin dammy ylös. HUHHUH! Pisteitä 14.

Toisella rastilla lähes lauantain toisto kaksoismarkkeerauksista. Palautusvauhti olisi Rosélla voinut olla nopeampi, muuten ok. Pisteitä 19. Sitten oli lähihakua kahdesta lähekkäin olevasta eri paikasta, toiselle piti uida lammen yli ja toinen oli lammen sivulla. Rosélle helppo juttu vaikka näytti kauempaa katsottuna vaikealta tehtävältä. Pisteitä 17. Viimeinen rasti oli kaksoismarkkeeraus veneestä, edessä taas monia aloluokan hajuja ja pusikkoa, mutta tämä meni oikein hyvin, pisteitä 18, ja sitten pitikin alkaa jännittämään mahdollista finaalipaikkaa!

Finaalissa tuli markkeeraus veneestä, jota ei kuitenkaan otettu ensin ylös vaan ensin piti ottaa ohjauksella dammy vesirajan tuntumasta lammen päästä. Sen jälkeen markkeerausdammy. Rosé suoritti finaalikolmikosta tämän parhaiten, suoraviivaiset ylösotot kummallakin tehtävällä. Pisteitä 18.

Tulos AVO-1!!! 86 pistettä, sijoitus 2. (kolmen pisteen erolla ensimmäiseen)! Kylläpä tuntui hyvältä!